SUOJÄRVEN KUNNANTALO

Suojärven hallinnollisena keskuksena toimi Varpakylä aina 1920-luvun lopulle saakka. Paine siirtää hallinnollinen, kaupallinen ja kirkollinen toiminta Suvilahteen kasvoi, sillä Suvilahdesta kerättiin yli puolet Suojärven kunnan verotuloista.

Kunnanvaltuusto kokoontui Varpakylässä pienessä puurakenteisessa talossa, joka oli väjäämättä käymässä pieneksi ja varustelultaan epäkäytännölliseksi, eikä se enää vastannut tarkoitustaan.

Kunnanvaltuusto valitti, että Varpakylän vaatimattomassa kunnantalossa ei ole tulen kestävää arkistotilaa. Lisäksi valtuusto valitti siitä, että talossa ei ollut huoneita, joissa olisi voinut järjestää lauta- ja toimikuntien kokouksia. Odotustilan puutteessa joutuivat kuntalaiset odottamaan ulkona, joka etenkin talviaikana oli epämieluisaa ja epäterveellistä. Rakennuksessa oli vain yksi 36 neliön toimistohuone. Näistä seikoista johtuen perustettiin toimikunta kesäkuussa 1937 selvittämään uuden kunnantalon rakentamista Suvilahden puolelle.

Jo pari vuotta aikaisemmin oli Suojärven kunnanvaltuusto luonut ennakkoluulottomat tulevaisuuden näkymät uudesta kunnantalosta: ”Sillä ei voine ajatel!a, että kunnantoimisto tehdään puusta. Se on rakennettava joko tiilistä tai sementtitiilistä. Sen pitää tul!a kunnan sieluksi, jossa järkevästi ja nerokkaasti asioita pohditaan ja suunnitellaan seutukunnan ja koko ihmiskunnan hyödyksi ja rakentamiseksi parempaa ja onnellisempaa tulevaisuutta kohden.” Toimikunta valmisteli tuolloin asiaa ilmeisen hitaasti, sillä Laatokka lehdessä kirjoitettiin toimikuntaa kritisoiden: ” – kun kysymys on järkeä vaativa, olisi se toistaiseksi  jätettävä lepäämään, mutta toimikunta silti pysytettävä, koska sen olisi pohdittava niin paljon ja paljon. Valtuusto jätti esityksen mukaisesti kysymyksen lepäämään. Ja komiteakin asettui levolle. Mitä lepoa kesti vuoden tai yli. Sen jälkeen komitea laati humoristisen mietintönsä a la Mark Twein ja asettui jälleen levolle. Ja sitä lepoa jatkui taas vuodenpäivät, hamaan viime peijantaihin saakka.”

Viimein vuonna 1937 kunnataloa valmisteleva toimikunta lähetti jäseniään tutustumaan Kurkijoen, Kaukolan, Ruokolahden ja Harlun kunnantaloihin. Näiden piirustukset, kustannusarviot ja valokuvat esiteltiin toimikunnalle. Kyseiset kunnantalot olivat tyyliltään aumakattoisia klassismin ja funktionalismin piirteitä omaavia rakennuksia.

Toimikunta oli pyytänyt selvityksiä myös Maalaiskuntien liitolta sekä Maalaiskuntien Virkailijain liitolta. Maalaiskuntien Virkailijain liitto oli lähettänyt toimikunnalle kunnantaloja koskevia asiakirjoja sekä mallipiirustuksia. Toimikunta tilasi viimein uuden kunnantalon luonnospiirustukset Maalaiskuntien Virkailijain liitolta. Toimikunta kutsui rakennusmestari Heikki Siikosen paikan päälle laatimaan luonnospiirustuksia kunnantaloa varten. Heikki Siikonen oli laatinut mallipiirustuskokoelman maaseudun rakentamisen tarpeisiin, ja hän oli merkittävässä asemassa Suomen maaseudun rakentamisessa. On luultavaa, että toimikunta oli saanut yhteyden Heikki Siikoseen juuri Maalaiskuntien liiton kautta.

Toimikunta kokoontui lokakuussa 1937 päättämään sopivasta sijoituspaikasla kunnantalolle. Mukaan kokoukseen oli kutsuttu myös rakennusmestari Heikki Siikonen. Paikaksi valikoitui Vartiomäki, jonka tontti ostettiin Aunuksen Puuliike Oy:ltä. Kokouksessa vahvistettiin, että toimitalon piirustukset, työselitykset ja kustannusarvio tilataan rakennusmestari Siikoselta, joka lupautui mainitut suunnitelmat laatimaan toimikunnan ohjeistusten mukaan. Toimikunta oli määritellyt muun muassa talon huonejakoa, kerrosmäärän sekä sen, että siipirakennukseen rakennetaan paloasema palotorneineen.

Jo marraskuussa 1937 toimikunta kokoontui katsomaan piirustuksia. Siikonen oli laatinut luonnospiirustukset kuukaudessa.

Piirustusten mukaan talon julkisivusta tulisi kolmikerroksinen, takapihanpuolelta talo olisi kaksikerroksinen ja paloasema sijaitsisisi siipirakennuksessa.

Piirustuksiin tehtiin pieniä muutoksia esimerkiksi kolmannen kerroksen vara-arkisto ja majoitushuone jätettiin kokonaan pois, ja lisäksi ns. ravintolahuone jätettiin rakentamatta. Rakennusaineena päätettiin käyttää punatiiltä ja paloasemassa sementtitiiltä.

Siikonen velvoitettiin tekemään muutokset ja toimittamaan valmiit piirustukset kustannusarvioineen 26.1.1938 mennessä.

Suojärven uusi kunnantalo valmistui loppuvuodesta 1939.

Suojärven kunnantalo on upea funktionalismin malliesimerkki.

Kauniisti sommitellut aukotukset julkisivupinnoissa, valkoiseksi rapatut seinäpinnat, selkeä sommittelu. Sommitteluun kontratisen yllätyksen tuo korkealle kohoava puolipyöreä torni. Rakennus, joka sijaitsee mäen päällä, tekee lähtemättömän vaikutuksen modernisuudellaan, joka on todella poikkeava institutionaaliseksi kunnantaloksi. Onkin mielenkiintoista verrata Suojärven kunnantaloa samaan aikaan valmistuneeseen Jaakkiman kunnantaloon.

Jaakkiman päättäjät halusivat kunnantalon, joka ”vaikuttaisi rauhalliselta ja arvokkaalta.” Ja sellainen siitä tuli, multa samalla myös yllätyksettömän tavanomainen.

Suojärven päättäjät taas halusivat talon, joka ”tulee kunnan sieluksi”. Suojärven kunnantalo on sekä arvokas että rauhallinen.

Arvokkuus ja rauhallisuus on seurausta taidokkaasta rakennusmassojen sommittelusta, mutta samanaikaisesti se luo uutta ja yllätyksellistä arkkitehtuuria, joka kiinnittää huomiota.

Suojärven kunnantalon suunnitellut Heikki Siikanen oli erikoistunut maaseudun rakentamiseen. Hän oli laatinut vuosina 1929-1930 oppaita, jotka sisälsivät piirustuskokoelmia, mallipiirustuksia, suosituksia ja rakennusteknisiä neuvoja maatalouden uudisrakentamiseen.

Siikosen mielestä kauneus oli muotojen, suhteiden, värivaikutelmien ja materiaalin kauneuden yhteisvaikutelman sopusointua ja harmoniaa.

Siikosen maaseudun rakennusten tyyli oli perinteisiin nojaavaa klassismin ja empiren sekoitusta yhdistettynä talonpoikaisrakentamiseen.

Hänen 1930-luvun loppupuolella suunnittelemiensa suurkartanoiden ja teollisten karjatilojen tyyleissä näkyy funktionalistisia piirteitä. Suojärven kunnatalo on kuitenkin Siikosen tuotannossa aivan poikkeuksellinen ennakkoluulottomassa modern isuudessaan.