PÄLKJÄRVEN PIIRIMIELISAIRAALA

Liperin kunnanlääkäri Martti Siirala alkoi 1920-luvulla ajamaan hanketta tarpeellisen piirimielisairaalan perustamiselle. Tarkoituksena oli perustaa piirimielisairaala, joka palvelisi koko Karjalaa.

Hankkeessa oli mukana kuntia Etelä-, Keski- ja ltä-Karjalasta. Sairaalan rakennuspaikaksi valikoitui Pälkjärvi laajojen maanviljelystilojen, vesistön ja sopivien kulkuyhteyksien vuoksi.

Pälkärven piirimielisairaalan alueelle rakennettiin kaikkiaan viisi rakennusta vuosien 1924-1937 välillä. Ensimmäisenä, vuonna 1924, rakentui arkkitehti Axel Mörnen suunnittelema päärakennus ja sen viereen nniin sanottu paviljonki rakennus. Närnä rakennukset ovat tyyliltään uusklassistisia. Näissä rakennuksissa oli yhteensä 160 potilaspaikkaa. Pälkjärven piirimielisairaala oli tuolloin Keski- ja Pohjois-Karjalan alueen ainoa mielisairaala ja laskelmien mukaan asuinväestön kokoon suhteutettuna ideaali määrä olisi lähes 500 potilaspaikkaa. Uusia potilaspaikkoja tarvittiin kipeästi. Uuden laajennuksen suunnitteluun oltiin ryhdytty jo vuonna l929 mutta laajennushanke lykkääntyi aina vuoteen 1934 asti.

Viimein aloitettiin uuden laajennuksen rakennustyöt. Uusi rakennus sijoitettiin lähelle järveä ja sen suunnitteli arkkitehti Jalmari Lankinen. Rakennus valmistui loppuvuodesta 1934. Uusi rakennus oli tyyliltään funktionalistinen. Leimaavina tunnusmerkkeinä rakennuksessa on järvenpuoleisen julkisivun seinien pyöristetyt kulmaukset ja epäsymmetrinen aukotusten sommittelu. Rakennuksessa sijaitsi potilasosastoja, verstaita, henkilökunnanasuntoja ja ylimmässä kerroksessa sijaitsi kirjasto ja juhlasali, jossa pidettiin elokuvanäytäntöjä ja kokoontumisia. Ylimmän kerroksen katolla oli näköalatasanne. Rakennuksen kellarissa oli oma lämpökeskus, jolla tuottettiin lämmitys ja lämmin vesi rakennukseen.

Uusi rakennus helpotti ensisijaisesti henkilökunnan asunto-oloja, mutta potilaspaikoista oli yhä pulaa. Tähän uuteen rakennukseen valmistui vain 25 potilaspaikkaa. Tästä syystä uutta laajennusta ryhdyttiin valmistelemaan Pälksaaren piirimielisairaalan omistavien kuntien edustajakokouksessa, joka pidettiin samalla kuin vietettiin rakennuksen tupaantuliaisjuhlia. Ylimääräinen kokous, jossa sitten päätettiin varsinaisesti uuden laajennuksen rakentamisesta, pidettiin Joensuun kaupungintalossa maaliskuussa 1936.

Uuden sairaalarakennuksen suunnittelu annettiin myös arkkitehti Jalmari Lankiselle.

Rakennustyöt alkoivat heinäkuussa 1936 ja rakennus voitiin ottaa käyttöön marraskuussa 1937. Uuteen päärakennukseen tuli 119 potilaspaikkaa,ja nyt koko sairaalakompleksissa oli 353 potilaspaikkaa.

Samanaikaisesti rakennettiin erillinen lämpökeskusrakennus, joka tuotti alueen rakennusten lämmön ja lämpimän käyttöveden. Lämpökeskusrakennukseen sijoitettiin myös metallityöverstas.

Uusi päärakennus on funktionalistisesti kliininen, tunnusomaisesti uutta sairaala-arkkitehtuuria tuottava rakennus, josta puuttui edellisen laajennuksen pehmeys ja inhimillinen millakaava. Rakennus on kolmikerroksinen, sen keskellä sijaitsee viisikerroksinen torniosa. Tämän torniosan kahdessa ylimmässä kerroksessa sijaitsi hoitohenkilökunnan asuntoja ja ylimpänä oli lääkärin 120 neliön huoneisto. Alakerroksessa sijaitsi kansliat, laboratorio, apteekki, potilassauna ja talouskonttori. Rakennuksessa oli henkilöhissi.

Sairaalaa ryhdyttiin pian tämän jälkeen jälleen laajentamaan Jalmari Lankisen uusien piirustusten mukaisesti, mutta talvisota keskeytti laajennuksen suunnittelun. Pälkjärven sairaala-alueella voi nähdä kuinka sairaala-arkkitehtuuri muutti muotoaan yhden vuosikymmenen aikana. Axel Mörnen vuonna 1924 suunnittelemasta ensimmäisestä päärakennuksesta ei voisi päätellä, onko se ylimitoitettu herrasväen maaseutu kartano vai valtion virastotalo. Lankisen ensimmäinen vuonna 1934 rakennettu laajennus edustaa kokeilevaa, muodoilla leikittelevää humaania funktionalismia. Samalla pyrittiin huolehtimaan potilaiden hyvinvoinnista ja terveydestä suunnittelemalla sairaaloihin ja parantoloihin mahdollisimman suuria ikkunoita ja ulkoilmaparvekkeita.

Näillä varmistettiin auringon valon maksimointi, ja tuuletettavuuden helppous. Näiden nähtiin olevan keskeisiä tekijöitä ruumiin hyvinvoinnin kannalta.