Osuusliike Itä-Karjala

Sortavalalainen Osuusliike Itä-Karjala sai alkunsa Läskelässä, Harlun kunnassa, 1900-luvun alussa. Tuolloin paikallisen työväenyhdistyksen piirissä syntyi ajatus osuuskaupan saamisesta Läskelään.

Vuonna 1917 tämä Läskelän Työväen Osuuskauppa Alku lähti valloittamaan kaupunkia ja avasi kaksi liikettä Sortavalaan sekä siirsi liikkeen konttorin ja varaston kaupunkiin. Oli harvinaista, että maaseutu osuuskauppa laajeni kaupunkiin päin. Yleensä tämä tapahtui toisin.

Kaupunkiin siirtyessään Osuusliike muutti nimeksi Itä-Karjalan Työväen Osuusliike. Nimen muutoksen pyrkimyksenä oli saada laajemmat kansankerrokset mukaan osuusliikkeen toimintaan.

Nimi muutettiin vielä kerran vuonna 1925, uudeksi nimeksi tuli Osuusliike Itä-Karjala.

Osuusliike laajeni nopeasti, ja vuoden 1938 lopulla oli sillä 27 myymälää, 2 ravintolaa, leipomo, virvoitusjuomatehdas, panimo, keskusvarasto ja konttori.

Osuusliike Itä-Karjala asettautui Sortavalassa Vakkolahden rannalle, Kymölän kaupunginosaan, Karjalankadun, Rantakadun ja Sariolankadun rajaamalle tontille. Tätä paikkaa kutsuttiin ”Sillankorvaksi”, sillä sijaitsi se Karjalan sillan vierellä. Osuusliike osti itselleen Työväen keskus Oy:ltä tontilla jo sijainneet panimo-, virvoitusjuoma-, sauna- ja leipomorakennukset. Panimo- ja leipomorakennus paloi vuonna 1925 ja sen tilalle nousi vuonna 1929 Väinö Vähäkallion suunnittelema uusi leipomo- ja panimorakennus, jossa sijaitsivat myös yhtiön konttorit. 

Alkuvuodesta 1938 Osuusliikkeellä oli valmiina Kulutusosuuskuntien Keskusliiton rakennusosastolla piirretyt suunnitelmat uudeksi keskustoimitaloksi. Suunnitelmat oli piirtänyt arkkitehti Frans August Virta. Rakennusryhmä valmistui alkuvuodesta 1939.

Rakennus koostuu kahdesta yhteen liitetystä rakennussiivestä. Rannanmyötäisesti sijaitsee osittain rinteessä oleva kaksikerroksinen lähes 40 metriä pitkä ravintolasiipi.

Ravintolasiiven kellarikerroksessa sijaitsi olutravintola ja biljardisali. Katutasossa sijaitsi I. luokan ravintola sekä puolta pienempi III. luokan ”kansan ravintola”.

I. luokan ravintolaan oli sisäänkäynti upean, mustalla graniitilla kehystetyn suuren lasiseinämän ja viisi metriä korkean portaalin kautta. Talvisin tämä näyttävä eteishalli toimi talvipuutarhana. Vakkolahden puolelle avautui koko ravintolan mittainen terassi. Ravintoloihin, terassi mukaan lukien, mahtui yli 400 henkeä.

Karjalankadun suuntaisessa nelikerroksisessa siivessä sijaitsivat ensimmäisessä kerroksessa myymälätilat, toisessa kerroksessa konttoritilat, kolmannessa ja neljännessä kerroksessa sijaitsi 22 asuinhuoneistoa.

Katutason myymälöiden suuret näyteikkunat oli kehystetty kiillotetulla mustalla graniitilla. Lisäksi maan alla sijaitsi kaksi kerrosta varasto- ja kellaritiloja.

Osuusliike Itä-Karjalan toimitalossa oli otettu huomioon monia edistyksellisiä tekniikoita. Keittiön varusteet olivat täysin sähköistettyjä. Ravintola- ja keittiötiloissa oli koneellinen ilmanvaihto, joilla estettiin hajujen leviäminen. Orkesteri-, radio- ja sähkögramofonimusiikki voitiin johtaa kaikkiin ravintolasaleihin kovaäänisten kautta. Rakennuksen välipohjissa käytettiin rakennetta, jossa 20 senttimetriä vahvan massiivibetonilaatan päällä oli 4 senttimetriä valusolubetonia ja sen päällä linoleumimatto. Tämän rakenteen piti olla erityisen hyvin ääntä eristävää. Asuinhuoneistoihin oli asennettu kiinteät vaatekaapit, joka ei vielä tuolloin ollut kovin yleistä. Kodin kalustus koostui tuolloin vielä erillisistä, irtonaisista huonekaluista. Erityistä huomiota oli kiinnitetty myös viherkasvien käyttöön osana arkkitehtuuria. Eteishallissa pidettiin talvipuutarhaa, ravintolasalin pöytiä erotti kukkaryhmien muodostamat aitiot, ravintolan edustaa koristivat pensas- ja kukkaistutukset ja pihamaalle oli luotu koristepuutarha.

Rakennusryhmä on sijoitettu asemakaavallisesti nerokkaasti jäsentämään Karjalankadun, Karjalan sillan ja Vakkolahdenrannan yhteenliittymistä.

Rakennusryhmä edustaa säntillistä funktionalismia, johon on tuotu tuulahdus ylellisyydestä julkisivujen mustalla kiillotetulla graniitilla ja teatraalisella ravintolan sisäänkäynnin portaalilla. Pehmeyttä luo ravintolasiiven, järvenpuoleisen julkisivun korkea kivijalka, joka on muurattu suurista harmaista graniittilohkareista.

Rakennus sulautuu, suuresta koostaan huolimatta, luonnollisesti rantamaisemaan.