APTEEKKARI JÄÄSKELÄISEN HUVILA

Helsinkiläinen apteekkari Tauno Jääskeläinen rakennutti itselleen huvilan luonnonkauniille paikalle Kirjavanlahteen Sortavalan maalaiskuntaan. Apteekkari Jääskeläinen oli perustanut Carelia-nimisen apteekin, synnyinseutunsa mukaisesti, Helsinkiin vuonna 1929. Apteekin sisustuksen, sisäänkäynnin ja kaikki apteekin tarvitsemat painotuoneet suunnitteli nuori arkkitehti Pauli E. Blomsted.

Kirjavanlahdessa sijainnut Rantalan tilan vanha päärakennus tuhoutui tulipalossa keväällä 1935 ja samana kesänä aloitettiin uuden päärakennuksen rakentaminen arkkitehti Pauli Blomstedtin piirustusten mukaan.

Talon rakennusmateriaaleiksi valittiin ympäröivän ympäristön

materiaalit. Ulkoseinät muurattiin rakennuksen takana sijaitsevan korkean rinteen kivistä. Tarinan mukaan Jääskeläinen olisi maksanut kyläläisille markan joka kivestä, jotka nämä rakennukselle toivat. Olohuoneen ulkoneva tehtiin paikallisesta hongasta, jota käytettiin myös sisustuksessa ja huonekaluissa.

Rakenus valmistui vuonna 1937, kaksi vuotta Blomstedtin kuoleman jälkeen.

Arkkitehti Blomstedtin ura jäi lyhyeksi, vain 10 vuotta (1900-1935), mutta sinä aikana suunnitteli hän mm. Liiltopankin talon eli nykyisen World Trade Centerin Helsingissä, Helsingin Suomalaisen Säästöpankin talon, hotelli Pohjanhovin Rovaniemelle sekä Kannonkosken kirkon. Lisäksi Blomstedt oli laaja-alainen tieteen ja taiteen ammattilainen,joka työskenteli niin muotoilun, kuvataiteen, graafisen suunnittelu kuin kirjallisuuden, tutkimuksen ja runouden alalla. Blomstedtille arkkitehtuuri edusti sekä järkeä että tunnetta. Blomstedtin työt eivät kestä kategorisointia jonkin tyylin mukaisesti. Jääskeläisen huvila on tästä hyvä esimerkki. Jääskeläisen huvila antautuu muodollisesti ajan, eli modernismin, ulkoisiin tunnusmerkkeihin; suorakaiteen muotoinen perusmuoto, puolipyöreä ulkoseinäpinnasta kohoava porraskuilu, epäsymmetrinen julkisivujen aukotusten sommittelu, valetasakatto. Mutta niin julkisivujen materiaalit, luonnonkivi ja hirsi, kuin sisustus, eteishallin luonnonkivilattia, hirsiseinät ja raskaat talonpoikaishuonekalut edustavat runollista, humaania ja ekspressiivistä tarinaa. Rakennus olisi helppo kuvitella sen ajanmukaisesti valkoiseksi rapattuna, mutta kuinka kylmältä ja paikkaansa sopimattoman arrogantilta se silloin näyttäisi.

Jääskeäisen huvila on merkittävä luku suomalaisen arkkitehtuurin historiassa. Edelta mainituista ominaisuuksista, missä humaani orgaanisuus yhdistyy teknistyvään modernismiin, tuli tunnetuksi Alvar Aalto vasta hiukan myöhemmin. Ennen kaikkea Jääskeläisen huvila on lähes vallankumouksellisesti merkittävä sen suunnittelulähtökohtien vuoksi. Koskaan aikaisemmin, virallisen arkkitehtuurin kentällä, ei rakennusta suunniteltu niin vahvasti rakennuspaikkaa ja sen tarjoamia rakennusmateriaaleja huomioon ottaen; rakennus on konkreettisesti rakennettu läheisen luonnon materiaaleista, joiden on annettu näkyä juuri sellaisena kuin ne ovat.

Apteekkari Jääskeläisen huvila muodostaa mielenkiintoisen kulttuurihistoriallisen ja arkkitehtoonisen kontrastin Sortavalan länsireunalla Pannusniemessä sijaitsevan yhtä kuuluisan huvilan, Winterin huvilan kanssa. Winterin huvila tunnetaan myös nimillä Turkaman huvila ja Tarulinna. Se on arkkitehti Eliel Saarisen vuonna 1908 suunnittelema kansallisromanttinen kaksikerroksinen huvila Laatokan rannalla. Winterin huvila oli tuolloin nuoren arkkitehti Saarisen työ aivan kuin Jääskeläisen huvila nuoren Blomstedtin työ. Saarisen huvilassa on massiivisen korkea kivijalka, jossa materiaalina on käytetty luonnonkiviä. Blomstedtin huvilan kaikki julkisivut on verhoiltu kauttaaltaan luonnonkivillä.

Saarisen huvilan kattoreunukset on koristeltu paanuilla; Blomstedtin huvilaa korostaa lähes käsittelemätön honka. Saarisen huvila edustaa herraskaista, ja luokkatietoista arkkitehtuuria, kun taas Blomstedtin huvila uutta luokkayhteiskunnan hierarkisista symboleista vapautuvaa arkkitehtuuria. Blomstedt on haastanut Jääskeläisen huvilassaan Saarisen menneen ajan arkkitehtuurin käytänteet. Aivan kuin Blomstedt näyttäisi Saariselle, että arkkitehtuuri pohjautuu vallitseviin yhteiskunnallisiin muutoksiin, ja että vanhoilla menneen maailman suunnitteluperiaatteilla ei enää ole mitään sijaa modernissa maailmassa.