Shell-huoltoasema

Auto on sen keksimisestä asti ollut modernin ja urbaanin elämän tavan tunnusomainen merkki ja sitä se on yhä 1930 luvulla funktionalismi valjastettiin myös huolto- ja bensiiniasemien present oimiseen. Funkkiksen moderni uusi ilmaisu vauhdikkaine muotoineen kuvasti hyvin urbaania ja kansainvälistä elämäntapaa, joka sopii yhteen auton ja autoiluun liitettyihin mielikuviin. Valkoisia funktionalistisia huoltoasemia rakennettiin lukuisia ympäri Suomea tarjoamaan palveluita alati kasvavan autoistumisen tarpeisiin.

Shell Oy:llä oli Joensuussa autohuoltoasema kauppatorin kupeessa Koskikadun varrella kaupungilta vuokratulla tontilla, jonka vuokrasopimus kesti vuoteen 1945 asti. Vuonna 1930 rakennettu huoltamorakennus jo enteili funktionaalisia piirteitä. Rakennus oli valkoinen matalalla aumakatolla ja tilavalla katoksella varustettu neliön muotoinen tiilimuurattu rakennus. Shell Oy pyrki useaan otteeseen laajentamaan tätä huoltoasemaa Kauppatorille päin. Joensuun kaupunginhallitus ei tähän aluksi suostunut sillä asemakaavalaki ei sallinut rakentaa katumaalle, jollaiseksi myös torialue laskettiin. Kaupunginhallituksen olisi täytynyt hakea erillislupaa valtioneuvostolta. Kaupunginhallitus oli valmis käymään asiasta kauppaa, sillä se ehdotti Shellille, että se voi suostua laajentamishakemukseen, mikäli se suostuu tonttimaan vuokrankorotukseen. Vuokrankorotus oli Shellin mielestä kohtuuttoman suuri, eikä siihen suostunut. Tämän jälkeen kaupunginhallitus tuli vastaan, ja suostui Shellin suunnitelmiin laajentua torille päin, koska vuokrasopimus oli lyhyt ja laajennus luonteeltaan tilapäinen.

Shell ei tiettävästi laajentanut silloista huoltoasemaa Kauppatorille päin, vaan se tiedusteli kesäkuussa 1937 kaupungilta uutta tonttia, jolle rakentaa kokonaan uusi huoltamo. Shell oli kiinnostunut niin sanotusta sairashuoneentontista, joka sijaitsi Kauppa- ja Siltakadun kulmauksessa. Kaupungin hintapyyntö tästä tontissa oli liikaa Shellille ja se olisi ollut kokonaisuudessaan liian iso Shellin tarpeisiin. Tontin osti sitten Kotkan Rauta OY, joka aloitti siihen Pielishovin rakentamisen.

Shell tarjoutui ostamaan samasta korttelista viereisen tontin, joka sijaitsi Silta- ja Kirkkokadun kulmauksessa. Shell ja kaupunki kävivät kauppaa tämän tontin hinnasta ja ehdoista. Shell sai tontin hintapyyntöä halvemmalla suostuttuaan luovuttamaan omistamansa vanhan, torin laidalla olevan, autohuoltoaseman rakennuksen kaupungille ilman korvausta. Kaupungilla oli suunnitelmia perustaa siihen yleinen käymälälaitos ja Matkahuolto Oy:lle tavaratoimisto. Shell asetti lisäehtoja kaupan syntymiselle, joihin kuului muun muassa, että kaupunki sitoutuu seuraavan 25:n vuoden aikana siihen, että se ei myy tai vuokraa maata moottoripolttoaineiden ja moottoriöljyjen myyntiä tai jakelua varten alueelta, joka rajautuu Silta-, Koski-, Merimiehen- ja Rantakatujen väliselle alueelle. Tämä alue kattoi koko silloisen aktiivisten kaupungin keskustan alueen. Lisäksi kaupungin tuli ohjata uusilla tienviitoilla Kuopiosta ja Kuopioon suuntautuvaa liikennettä kulkemaan juuri Siltakatua pitkin, tämä liikenne suuntautui aiemmin Kauppa- ja Niskakatua pitkin.

Joensuun kaupunki hyväksyy nämä lisäehdot lähes kokonaisuudessaan. Edellä kuvattu kaupankäynti tontista kuvastaa hyvin sitä, kuinka yksityinen liikkeenharjoittelija pystyi asettamaan monenlaisia, itselleen liiketoiminnallisesti edullisia ehtoja kaupungille. Kaupunki oli alisteisessa asemassa, sillä koko maan ja myös Joensuun autoistuminen oli alkanut, ja alati kasvava autoistuminen vaati palveluita ja infrastruktuuria.

Shell aloitti marraskuussa 1938 uuden huoltoaseman rakennustyöt, ja se valmistui elokuussa 1939. Rakennuksen suunnitteli arkkitehti Aarne Ervi. Rakennustyöt suoritti toiminimi Antton Hasari ja Vilho Tsokkinen. Rakennuksen hallitsevin elementti oli 240 neliön laajuinen katos, jonka alla sijaitsivat bensiinimittarit. Katoksen koko ja sen siiven kaltainen muoto oli tarkoin harkittu veistoksellinen elementti, joka loi dynaamisen liikkeen koko arkkitehtuurille yhdessä pyöristetyn kulmauksen kanssa. Katosta kannattelivat neljä pylvästä, jotka oli muotoiltu liittymän katoksen alapintaan saumattomasti. Pylväissä oli valaisimet, jotka oli suunnattu valaisemaan valoa pylvään kaarevaa yläosaa pitkin kohti katoksen alapintaa. Nämä valot ovat varmasti luoneet vaikuttavan näy pimeässä. Rakennuksen kellarikerroksessa sijaitsevat muun muassa pannuhuone, polttoainehuone sekä pumppu- ja varastohuoneita. Ensimmäisessä kerroksessa olivat huoltoaseman kahvila, toimisto, kassa ja työhuoneet sekä vuokrattava konttorihuoneisto. Toisessa kerroksessa oli kaksi konttorihuonetta. Vuokralaisena toimi Suomen Maanviljelijäin Kauppa Oy. Lisäksi rakennuksen siivessä sijaitsivat autojen pesu- ja huoltotallit. Huoltoaseman uudesta tekniikasta oltiin paikallisesti ylpeitä. Bensiinipumput olivat alansa huippua, jollaisia ei löytynyt Sortavalastakaan. Uutuutta olivat myös huoltohallien hydrauliset nostimet. Huoltoasema oli silloin koko Suomen suurin. Joensuun Shellin huoltoasema purettiin vuonna 1979.