Sähkömuuntoasemat

Joensuussa tehtiin vuonna 1935 merkittävä sähkönjakeluun liittyvä muutos. 3000 voltin suurjänniteilmajohdot muutettiin maakaapeleiksi, joiden toimintaa varten tarvittiin sähkömuuntoasemia. Samalla uusittiin myös kaupungin katuvalaistusta niin, että katulamppujen määrä lisättiin 375:een kappaleeseen, aikaisemmin katulamppuja oli 175 kappaletta.

Joensuun kaupunginhallitus allekirjoitti ja vahvisti Sähköosakeyhtiö Siemensin kanssa kuuden sähkömuuntoaseman hankintasopimuksen.Näiden sähkömuuntoasemien luonnospiirustukset oli laatinut arkkitehti Väinö Vähäkallio, jotka kaupunki osti Vähäkalliolta 3 500 markan hintaan. Vähäkallio oli piirtänyt sekä yksikerroksiset että kaksikerroksiset sähkömuuntoasemat. Kaksikerroksisia asemia ei tiettävästi koskaan Joensuuhun rakennettu.

Kaupungin maistraatti myönsi rakennusluvan sähkömuuntoasemarakennusten rakentamiseen puistoalueelle Ranta- ja Niskakatujen kulmaan, Etelä-Rantapuistoon Ranta- ja Suvantokatujen kulmaan, yhdistetyn muuntoasema- ja kaivohuonerakennuksen rakentamiseen luterilaiselle kirkkopuistoalueelle Koulu- ja Papinkatujen kulmaukseen, Pielisenkadun varteen rautatiealueelle ja Niskakatu 15:teen sekä Suvantokatu 13:teen. Ei ole täyttä varmuutta, mitkä edellä mainituista sähkömuuntoasemista toteutuivat, ja mikä niistä olisi ensimmäinen toteutunut. On oletettavaa, että Papinkadun ja Koulukadun kulmauksen rakennus oli ensimmäinen, se valmistui vuonna 1935. Sähkömuuntoasemaa varten oli Joensuun luterilaisen seurakunnan kirkkovaltuusto vuokrannut alueen hallintaoikeuden kaupungille, kirkkopuiston kulmasta, sadaksi vuodeksi yhden markan vuosivuokrasta.

Niskakadulle aiotun sähkömuuntoaseman piirustukset on päivätty 2.5.1935, ja piirustusten laatijana on toiminut rakennusmestari Viljo Raittinen, joka toimi tuolloin Joensuun rakennustoimiston johtajana. Ei ole tietoa, toteutuiko tämä Niskakadun muuntoasema koskaan. Sillankorvanpuiston sähkömuuntoaseman piirustukset ovat vuodelta 1939, piirtäjänä Viljo Raittinen. Pielisenpuiston sähkömuuntoaseman piirustukset ovat vuodelta 1947.

​Nykyään Joensuussa on jäljellä näitä Väinö Vähäkallion piirustuksiin perustuvia sähkömuuntorakennuksia neljä. Nämä sähkömuuntoasemarakennukset ovat pienen kokonsa puolesta mielenkiintoisia kuriositeetteja, tosin juuri siksi ne todistavat, että funktionalismin muotokieli mahdollisti koko mittakaavan asteikkojen ääripäiden käytön; niin pienimuotoinen kuin suuri rakennus pysyy hallittuna kokonaisuutena harmonisen sommittelun ansiosta. Sähkömuuntoasemat olivat Joensuussa ensimmäiset funktionalistiset rakennukset.