SORTAVALAN SEURAHUONE

Sortavalassa herättiin 1930-luvulla kasvaviin matkailija määriin, ja alkoi keskustelu uudesta ja ajanmukaisesta hotelli- ja seurahuoneesta, joka tyydyttäisi sekä kasvavia matkailijavirtoja että tarjoaisi uudet juhla- ja ravintola tilat tilat kaupungin erilaisille toiminnoille.

Seurahuoneena oli toiminut arkkitehti Onni Tarjanteen vuonna 1905 suunnittelema kansallisromanttinen rakennus. Nyt tämä rakennus alkoi käydä ahtaaksi ja palvelutasoltaan riittämättömäksi.

Rakennuksessa ei ollut keskuslämmitystä, matkustajahuoneiden yhteydessä ei ollut ns. vannatiloja eikä myöskään juoksevaa vettä.

Rakennuksen ravintolasaliin mahtui 123 henkeä ja matkustajahuoneita oli vain 23.

Seurahuonetta isännöivä Sortavalan Seurahuone Oy oli tuskastunut tilanpuutteeseen hotellissaan: ”Jo parina ensimmäisenä vuotena osoittautuivat hotellin matkustajahuoneet matkailusesongin aikana riittämättömiksi sikäli, että melkein jatkuvasti koko kesän ajan oli matkustajia sijoitettava ravintolahuoneistoon kuuluviin yksityishuoneisiin, konttoriin, johtajan yksityishuoneistoon ja jopa mankelihuoneeseenkin – -monasti on käynyt suorastaan mahdottomaksi sijoittaa huoneen kysyjiä minnekään, joten heidät on pitänyt käännyttää ovelta pois ja ovat monet matkailijat tällaisissa tapauksissa tietämämme mukaan saaneet yopyä autoissaan, jopa puistoissakin. Huoneiden tarvitsijat ovat aina valitelleet, ettei kaupungissa löydy yösijaa ja lausuneet paheksumisiaan hotellihenkilökunnallemme siitä, että Sortavalaa mainostetaan matkailukaupunkina, muttei kuitenkaan voida järjestää majoitusta. ”  Uudelle hotelli- ja ravintolarakennukselle oli siis tarvetta.

Uusi Seurahuone

Sortavalan kaupunginvaltuuston kokouksessa vuonna 1937 kaupunginhallitus esitti, että kaupunginvaltuusto päättäisi ryhtyä toimenpiteisiin seurahuonerakennuksen laajentamiseksi ja korjaamiseksi, sekä juhlahuoneistorakennuksen rakentamiseksi Seurahuoneen yhteyteen laadituttamalla näitä varten, käyttämällä hyväksi aikaisempia piirustuksia, tarkoitustaan vastaavat uudet piirustukset ja kannattavuuslaskelmat. Tätä tehtävää varten perustettiin erityinen toimikunta. Toimikunnan muodostivat varatuomari I. Luostarinen, toimitusjohtaja A.Jordan, isännöitsijä K.F. Puolamäki, pankinjohtaja A. Tirinen ja apteekkari V. Turkama.

Seurahuoneelle oli jo aikaisemmin laadittu korjaus- ja muutossuunnitelmia arkkitehti V. Keinäsen toimesta. Myös Uno Ullberg oli laatinut piirustuksia vuonna 1914 Seurahuoneen yhteyteen rakennettavasta juhlahuoneistosta. Näitä suunnitelmia ei kuitenkaan koskaan toteutettu.

Reilut neljä kuukautta myöhemmin toimikunta esitti kaupunginvaltuustolle mietintönsä. Toimikunta oli päättänyt järjestää arkkitehtuurikilpailun ”saadakseen huokealla mahdollisimman onnistuneet piirustukset.”  Kilpailuaika oli päättynyt 1.8.1937 ja siihen oli saapunut 10 ehdotusta. Ensimmäisen palkinnon suuruus oli 7000 markkaa, toisen 5000 markkaa ja kolmannen 3000 markkaa.

Kilpailun palkinto toimikunta, johon kuuluivat edellä mainitut Seurahuoneen toimikunnan jäsenet sekä lisäksi arkkitehti Jalmari Lankinen ja Georg Fraser Viipurista, antoi ensimmäisen palkinnon nimimerkille ”Laski laulellen vesiä” arkkitehti Erkki Huttuselle, toisen palkinnon nimimerkille ”Aallokas” arkkitehti Aaro Alapeusolle ja kolmannen palkinnon nimimerkille ”Trattoria” arkkitehti Henno Kamppurille.

Palkintolautakunta oli yksimielinen ensimmäisen palkinnon saaneen luonnoksen paremmuudesta, ja lausui siitä pöytäkirjassaan seuraavaa: ”Ehdotus on sangen onnistunut ja kaunis. Pohjasovittelu on selväpiirteinen ja eri huoneistojen ryhmittelyssä on tontin asema, korkeus-suhteet sekä ilmansuunnat ja näköala ansiokkaalla tavalla otettu huomioon. Eri huoneistojen sisäinen järjestely on hyvä. Juhlahuoneisto liittyy luonnollisesti ja kauniisti ravintolapuoleen, jonka ratkaisu ja huonesovittelu osoittaa asiantuntemusta ja hyvää harkintaa. Museon ja studion sijoitus on erittäin hyvin ratkaistu. Ravintolan keittiopuolen sovittaminen Karjalankadun puolelle on parempi vaihtoehto kuin A:n mukaan. Hotellikerrokset ovat selvät ja hyvin ratkaistut, mutta käynee varaportaan järjestäminen järvenpuoleisen siiven päähän tarpeelliseksi tulipaloturvallisuuden kannalta katsoen. Matkustajahuoneiden sijoitus ravintolasalin päälle vaatii tehokasta äänen eristämistä. Polttoainevarasto on pienenpuoleinen, mutta helposti laajennettavissa. Julkisivut vaikuttavat arvokkailta, rauhallisilta ja kauniilta.”

Rakennustoimikunta ehdotti, että ”Kaupunginvaltuusto päättäisi toteuttaa seurahuoneen korjauksen ja laajennuksen sekä sen yhteyteen juhlahuoneistorakennuksen rakentamisen arkkitehti Erkki Huttusen laatimien luonnospiirustusten pohjalta. 

Rakennustyöt aloitettiin tammikuussa 1938 ja avajaisia vietettiin heinäkuussa 1939. Rakennustyöt suoritettiin kaksivaiheisesti; ensin rakennettiin juhlahuoneiston puoli, koska samanaikaisesti haluttiin pitää vanha Seurahuone käytössä niin pitkään kuin mahdollista.

Vanha Seurahuone suljettiin syyskuussa 1938, ja tämän jälkeen se purettiin käytännöllisesti katsoen kokonaan uuden tieltä. Kustannussyistä joitain seinärakenteita ja välipohjia koetettiin säilyttää.

Arkkitehti Huttunen olikin tästä tuskastunut: ”Entisen rakennuksen runko ja välipohjat koetettiin sikäli kuin voitiin säilyttää, koska se sentään tuotti rakennuttajalle taloudellista säästöä; arkkitehdille sitävastoin vastusta tarpeeksi.”

Uudesta seurahuoneesta oltiin Sortavalassa ylpeitä. Laatokkalehden toimesta järjestettiin jopa kilpailu uuden Seurahuoneen nimestä, ennen kuin rakennus oli valmistunutkaan. Vanha Seurahuone tunnettiin paikallisten keskuudessa nimeltä ”Jerusalemi”, eikä tämä enää vanhahtavana terminä soveltunut käyttöön. Kilpailun voitti nimiehdotus ”Vakkola”, joka ei kuitenkaan koskaan vakiintunut käyttöön. Lehdistö käytti usein uutisoinnissa talosta nimeä ”Vakkolinna”.

Vanha Seurahuone oli kadonnut historiaan ja tilalla oli valkoisuuttaan hohtava sileälinjainen Sortavalan Seurahuone.

Seurahuone käsitti seuraavat tilat: ravintolasali n. 350 hengelle ynnä neljä ”kabinetti”-huonetta, keittiötilat, juhlasali n. 50 hengelle näyttämöineen, 47 hotellihuonetta, isännöitsijän ja, talonmiehen asunnot, muutamia myymälähuoneistoja, jotka oli vuokrattu biljardisaleiksi sekä autotallin n. 1O:lle autolle. Lisäksi talossa oli Sortavalan kotiseutumuseon huonetilat juhlasalin alla ja yleisradion studiohuoneisto. Rakennustyöt suoritti urakalla rakennusmestarit J. Hartikainen & E. Salminen. Avustavina arkkitehteinä olivat P. Saarema ja E.Jokilehto.

Huttusen suunnittelema Sortavalan Seurahuone on nerokkaan ”tyypillinen” funktionalistinen rakennus, jossa inhimillisen mittakaavan mukaiset rakennusmassat ja huolitellut yksityiskohdat muodostavat taidokkaasti sommitellun kokonaisuuden. Rakennusmassan osien eri funktiot, hotelli, ravintola ja juhlahuoneisto, voidaan havaita jo ulkoapäin katsottaessa. Toisaalta rakennus on esimerkki siitä, kuinka uusi tyyli hautaa alleen edellisten vuosikymmenten kerrostumat, sitä usein juuri mitenkään huomioimatta. Sortavalan kaupunginhallitus, valtuusto ja media puhuivat hankkeen edetessä vanhan Seurahuoneen korjauksesta ja laajennuksesta, oletuksena selkeästi oli, että vanhan Seurahuoneen ominaispiirteet säilyvät hallitsevana ja, että suuria muutoksia ei tapahdu, vaikka oli selvää ettei näin tule käymään. Huttunen on tosin säilyttänyt vanhan Seurahuoneen ominaisuuksia omassa suunnitelmassaan. Sisäänkäynti hotelliin sijaitsee rakennuksen avonaisessa kulmauksessa, sisäänkäynnin yläpuolella on parvi, jota kannattelevat pylväät, julkisivujen aukotukset rytmittelevät vertikaalisten ja neliömäisten ikkunoiden välillä ja Vakkosalmen puoleisella julkisivulla on ravintolan terassi. Nämä samat ominaisuudet löytyivät myös vanhasta seurahuoneesta. Onko Huttunen tietoisesti sisällyttänyt nämä suunnitelmaansa muistumana vanhasta Seurahuoneesta, vai ovatko ne syntyneet väistämättä, kun vanhan Seurahuoneen rakenteita piti pyrkiä säästämään, jää arvoitukseksi. On luultavaa, olihan Sortavala Huttusen toinen ”kotikaupunki”, että Huttunen on halunnut pehmentää jyrkkyyttä vanhan Seurahuoneen ja uuden välillä, sillä hän tiesi vanhan Seurahuoneen merkityksen sortavalalaisille.

Huttusen suunnitelmassa on vanha Seurahuone päivitetty sivistyneesti seuraavalle vuosisadalle.