Joensuun vapaaopisto-, kirjasto- ja museorakennus

Joensuun vapaaopisto aloitti toimintansa vuonna 1920. Vapaaopisto toimi aluksi kansakoulun rakennuksissa sekä kaupungintalon kokoustiloissa. Tilanpuutteen vuoksi ryhdyttiin suunnittelemaan erityistä kulttuuritaloa, joka sijaitsisi Ilosaaressa. Arkkitehti Ilmari Launis laati luonnokset valtavasta tiedonlinnoituksesta, joka olisi peittänyt lähes koko Ilosaaren, romantisoivalla linnoitusarkkitehtuuria muistuttavalla rakennuksella. Rakennukseen suunniteltiin tilat kunnalliselle keskuskirjastolle, Pohjois-Karjalan museolle ja vapaaopistolle itselleen. Tästä suuri suuntaisesta suunnitelmasta luovuttiin pian sen massiivisuuden vuoksi.

Joensuun kaupunginvaltuusto käsitteli kaupungin ns. keskusvyöhykkeen asemakaavoitusta loppuvuodesta 1938. Tällöin etsittiin uusia ratkaisuja uuden linja-autoaseman, paloaseman, kansakoulun, kauppakoulun ja vapaaopisto-, kirjasto- ja museorakennuksen sijoittamiseksi. Kaupunginhallitus ehdotti tämän vapaaopisto-, kirjasto- ja museorakennuksen sijoitus paikaksi kaupungintalon takana olevaa ns. kanavakoulun aluetta. Samalle alueelle suunniteltiin sijoitettavaksi myös uusi paloasema. Tarkoituksena olisi ollut purkaa kanavakoulu näiden rakennusten tieltä. Kaupunginhallitus perusteli sijaintia seuraavasti: ”Siinä olisi tällaiselle valistustalolle kaunis, rauhallinen ja keskeinen paikka. Kirjasto ja museo voivat, kun niiden huoneistot tulevat ajanmukaisiksi, päästä nauttimaan suurempia vuotuisia valtion avustuksia. Varsinkin kaupunginkirjasto ja Pohjois-Karajalan museo ovat jo kauan kituneet välttämättömänkin tilan puutteessa. Vapaaopisto voitaisiin tietysti sijoittaa johonkin kaupungin entiseen rakennukseen, mutta sen mukana olo tässä yrityksessä on tarpeen eräässä toisessa yhteydessä kaupunginvaltuustolle selostetusta syystä. Toistaiseksi olisi paikka melko ahdas, mutta kun kanavakoulu puretaan, vapautuu aluetta lisää.” Kaupunginvaltuusto päätti kokouksessaan joulukuussa 1938 sijoittaa sekä paloaseman, että vapaaopisto-, kirjasto- ja museorakennuksen kyseiselle alueelle.

Funktionalistiset luonnospiirustukset uudelle Kanavarantaan sijoitettavalle vapaaopisto-, kirjasto-, ja museorakennukselle laati arkkitehti Kyösti Routio vuonna 1939 Helsingissä. Samalle alueelle oli tarkoitus sijoittaa myös uusi palo-asema, jonka piirustukset oli laatinut arkkitehti Väinö Killinen. Paloaseman arkkitehtuuri pohjautui jugendin ja klassismin muotokieleen. Kumpikaan rakennushankkeista ei toteutunut.

Piirustuksista voi havaita, että myös tämä vapaaopiston suunnitelma olisi ollut suureellinen, vaikka nyt tyyli on vaihtunut kansallisromanttisesta linnoitusarkkitehtuurista funktionalismiin. Rakennus vaikuttaa havainnekuvassa ilmeettömän vaisulta, ja se voisi olla piirretty yhtä hyvin 1960-luvulla. Jälkikäteen on helppo olla tyytyväinen ettei tämä rakennussuunnitelma koskaan toteutunut, sillä olisi se muuttanut kaupungintalon, puiston ja joen varren hierarkian totaalisesti.