Runonlaulajain-
puiston
rantakahvila

Joensuun kaupunginhallitus oli vuonna 1935 ehdottanut, että Koski- ja Suvantokadun väliin jäävä joenranta-alue, Pohjois-Rantapuistoksi nimetty alue, muutetaan Kalevalan 100-vuotisjuhlavuoden kunniaksi Runonlaulajainpuistoksi. Lisäksi tuolloin ehdotettiin puistoon pystytettäväksi Kalevala-aiheinen muistomerkki. Muistomerkki ei koskaan toteutunut, mutta samalle alueelle suunnitteli myöhemmin arkkitehti Meurmann rantakahvilan, jonka eteen suunniteltiin myös tenniskenttää. Joensuun maistraatti myönsi rantakahvilalle rakennusluvan toukokuussa 1939. Rakennustyöt kuitenkin lykättiin myöhemmäksi syksyä, sillä arviolta kaksi kuukautta kestävät rakennustyöt olisivat häirinneet liikaa puiston jo alkanutta kesäistä käyttöä.

Rakennusta ei sitten koskaan toteutettu johtuen ilmeisemmin sodan syttymisestä. Puistoon ehdittiin kuitenkin rakentaa tenniskenttä.

Meurmannin rantakahvila muodostuu viuhkamaisesta, paraabelin muotoisesta, suurin lasipaneelein katetusta kahvilatilasta, ja siihen liitetystä keittiö-, varasto- ja huoltotiloista. Kahvilatila on, piirustusten mukaan, avonainen kaltevalla katoksella varustettu paviljonkimainen tila. Kaupunginpuoleinen puoli on avonainen, josta avautuisi näkymät puistoon, tenniskentälle ja Rantakadulle. Pielisjoen puoleisen julkisivun takaseinä on katettu lattiasta kattoon ulottuvilla lasipaneeleilla. Katosta kannattelee kaksi pylvästä, joiden ympärillä olisi kiertänyt ohuista bamburuo’oista tehty kehä. Näissä bamburuo’oissa, sekä pylvään alaosan kukkapenkissä, olisi kasvatettu köynnöksiä ja viherkasveja.

​Meurmannin suunnittelema rantakahvila on mielenkiintoinen esimerkki varhaisesta paviljonkityyppisestä rakennuksesta, joka ei tukeutunut enää klassismin muotokieleen. Se edusti uutta tapaa rakentaa, ja suunnitella tilapäisluonteinen, mutta silti pysyväksi tarkoitettu kevyt kaupunkirakennus, jonka tehtävänä oli tarjota palveluita kansalaisten yhä lisääntyvään vapaa-ajan käyttöön.